torstai 19. huhtikuuta 2012

Usean ruumiin polttaminen samanaikaisesti krematoriossa

Kuten lukuisista todistajanlausunnoista käy ilmi, poltettiin keskitysleirien krematorioitten uuneissa tilanteen niin vaatiessa usein monta ruumista samanaikaisesti, yhteen uunipesään työnnettiin siis nipussa useita ruumiita poltettavaksi. Tällä pyrittiin ilmeisesti säästämään sekä aikaa että polttoainetta (säästökeino jota joskus tarjotaan nykyaikaisessakin krematoinnissa).

Lukuisien ruumiitten polttamisesta samanaikaisesti ovat maininneet muun muassa Auschwitzissa ruumiitten polttamisesta vastanneen Sonderkommandon jäsenet Henryk Tauber ja Filip Müller, sekä lukuisat leirin henkilökuntaan kuuluneet saksalaiset. Esimerkiksi Auschwitzin krematorioita 1944 johtanut Erich Mussfeld kertoo näin: "Näissä krematorioissa 3 aikuista ruumista ladattiin yhteen uunipesään. Lisäksi laitettiin lasten ruumiita." (Carlo Mattogno: Auschwitz. Case for Sanity, s. 318).

Myös todelliset asiantuntijat, uunit valmistaneen Topf & Söhne-yhtiön insinöörit vahvistivat tämän kuulusteluissa sodan jälkeen. Näin pääinsinööri Kurt Prüfer 19.3.1946:

"Kerroin tästä Sanderille esimerkkinä, että Auschwitzissa, minun läsnäollessani, kaksi-kolme ruumista laitettin yhteen pesään, ja edes silloin he eivät kyenneet suoriutumaan urakasta, koska keskitysleirillä oli liian paljon ruumiita poltettavaksi"
(Kuulustelupöytäkirjoista ks. Sergey Romanov 24.3.2006)

Sonderkommandossa työskennellyt David Olere on myös kuvannut useiden ruumiitten yhtäaikaisen lastauksen eräässä piirroksessaan:



Useiden ruumitten yhtäaikaisesta polttamisesta on myös dokumenttiaineistoa. Jo suunnitteluvaiheessa oletettiin että useita ruumiita poltettaisiin samanaikaisesti. Esimerkiksi raportti 30.10.1941 kertoo suunnitteilla olleesta krematoriosta seuraavasti: "Se käsittää 5 kappaletta uuneja, joissa jokaisessa kolme kahden miehen uunipesää, jolloin yhdessä tunnissa voidaan tuhkata 60 miestä".

Tämä ei myöskään jäänyt vain suunnitelmien asteelle, vaan ruumiita todella poltettiin isommissa erissä. Topf & Söhne-yhtiön Fritz Sander kertoi 14.9.1942 seuraavaa kirjeessään, jossa hän esitti kokonaan uudenlaista liukuhihnaperiaatteella toimivaa uunijärjestelmää:

"Polttouunien suuri tarve keskitysleireillä - mikä viime aikoina on koskenut erityisesti Auschwitzia, ja mikä Prüferin mukaan johti seitsemän kolmipesäisen uunin tilaukseen - sai minut tutkimaan josko nykyinen uunijärjestelmä on oikea edellämainittuihin paikkoihin. Minun nähdäkseni tuhkaus polttouuneissa ei käy rittävän nopeasti jotta suuresta ruumismäärästä päästäisin riittävän lyhyessä ajassa eroon. Tätä korjataan uunien suurella määrällä, sekä täyttämällä yksittäinen uunipesä lukuisilla ruumiilla, poistamatta kuitenkaan perussyytä eli puutteita itse uunijärjestelmässä."


Topf & Söhnen Auschwitziin toimittamiin kolmella polttopesällä varustettuihin uuneihin mahtui enimmiltään arviolta noin 450 kiloa poltettavaa materiaalia per pesä, mikä tarkoittaisi noin kuutta aikuisen ruumista (ks. Mattogno & Deana 2003, 7.2.1).

Mitä ilmeisimmin useiden ruumiitten poltto oli pääasiassa pakottavasta tarpeesta johtuva keino pyrkiä nopeuttamaan polttoprosessia. Sekä vankien todistajanlausunnot, että tekijöiden kertomukset, että myös dokumentit vahvistavat sen, että Auschwitzissa tällaista tarvetta ilmeni säännöllisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti