torstai 25. lokakuuta 2012

Auschwitzin dokumentit: Bunasta kuolemaan lähetetyt

Auschwitzin keskitysleirillä pidettiin monenlaisia tilastoja ja listoja vangeista, kuolinkirjoista ja kuljetuslistoista työvoimatilastoihin ja sairaaloiden listauksiin. Usein, kuten todistajatkin ovat todenneet, kiusallista aineistoa myös hävitettiin. Esimerkiksi Auschwitzin pääleirillä ns. poliittisella osastolla työskennellyt Jenny Spritzer on maininnut teoksessaan Ich war Nummer 10291 - Als Sekretärin in Auschwitz (s. 42), että myös niiden kuljetusten mukana jotka vietiin suoraan kaasukammioon, tuli aina myös vankilista, mutta "ne siirrettiin heti arkistoon kellariin, ja poltettiin myöhemmin".

Dokumentaatiossa on siis runsaasti aukkoja, ja suurimpia niistä on juurikin listaukset siitä, ketkä lähetettiin kaasukammioihin ja paljonko krematorioissa poltettiin ruumiita. Kaikkea ei kuitenkaan onnistuttu hävittämään, ja jäljelle jääneiden tilastojen ja listojen pohjaltakin voi havaita monenlaista mielenkiintoista. Yksi, monessa tapauksessa paljon puhuva dokumenttisarja koskee Auschwitz I:n eli pääleirin ruumishuonetta. Toisin kuin Birkenaussa, tämän ruumishuoneen päivittäiset listat ovat osin säilyneet. Listat säilyivät vankien ansiosta, jotka salakuljettivat kyseiset listat ulos leiristä.

Samoin on säilynyt suuri joukko listoja, joissa kerrotaan niistä vangeista, jotka lähetettiin pääleirin sairaalaan Auschwitzin leiriltä numero III Monowitzista (marraskuulle 1943 asti leiri oli nimeltään Buna). Kaikkiaan listoissa mainitaan Monowitzin sairaalasta siirretyn 7295 vankia pääleirin ja Birkenaun sairaaloihin. Listoissa mainitaan yleensä myös vangin sairaus, joista yleisin, lähes 40 % tapauksista, oli "ruumiinheikkous", Körperschwäche. Toiseksi yleisimpänä mainitaan erilaiset hengitystiesairaudet. Nämä vangit eivät olleet siis riittävän hyvässä kunnossa työskennelläkseen leirin yhteydessä olleilla IG Farbenin tehtailla.

Tässä yksi esimerkki listasta, 20.11.1942 "HKB Bunasta" eli Bunan vankisairaalasta siirrettiin seitsemän vankia Auschwitziin:

Listassa on kerrottu vankien nimet ja numerot sekä sairaudet.

Listaa on mahdollista verrata samanaikaisiin muihin dokumentteihin. Pääleirin ruumishuonekirjan mukaan seuraavana päivänä kuoli yhteensä 70 vankia (ko. päivän lista löytyy Auschwitzin museon julkaisusta , toukokuu 2012, nro. 49, s. 3). Myös alaleirien kuolleet vangit kuljetettiin pääleirin ruumishuoneelle kirjaamista varten. Listassa on merkittynä missä vanki on kuollut, ja Monowitzissa kuolleiden kohdalla siten merkintä Buna. Tällaisia merkintöjä on listassa seitsemän. Tässä yksi kohta listasta:

Merkinnät ovat valitettavan epäselviä, ja listassa ei mainita muuta kuin numerot. Verrattaessa edellisenä päivänä Auschwitziin siirrettyjen numeroihin, voidaan havaita, että tuossa kohdassa mainitaan sillä olevista numeroista 69345, 69376, 69450 ja 70117. Toisaalla listassa, saman päivän kohdalla mainitaan lisää vastaavia numeroita:

Tuosta voimme havaita numerot 69375 ja 72548. Täten siis seitsemästä Auschwitziin 20.11.1942 siirretystä löytyy kuusi seuraavana päivänä leirin ruumishuoneelta. Melkoisen erikoista, sikälikin että potilaat näyttäisivät kärsineen lähinnä erilaisista murtumista.

Vastaavanlaisia tapauksia näyttäisi olevan enemmänkin. Antoni Makowski esittää artikkelissaan Monowitzin sairaalasta (s. 137) teoksessa Hefte von Auschwitz 15 tämän listan 11.2.1943 Auschwitziin Bunasta siirretyistä:

Artikkelin seuraavalla sivulla hän esittää faksimilen ruumishuonekirjasta, ja siitä käy ilmi, että yhdeksän kymmenestä näistä "yleisestä ruumiinheikkoudesta" kärsivistä kuoli heti seuraavana päivänä siirtonsa jälkeen. Yhtä lukuunottamatta vangit ovat juutalaisia.

Tämän listan 13.1.1943 Auschwitziin siirretyistä on puolestaan Piotr Setkiewicz esittänyt Hefte von Auschwitzin numerossa 22 (s. 76):

Pääasiassa "yleisestä ruumiinheikkoudesta" kärsineistä kymmenestä vangista jokainen on päätynyt seuraavana päivänä ruumishuoneelle. Listan vangit ovat yhtä lukuunottamatta juutalaisia. Auschwitzin tietokannan perusteella listan vangit näyttäisivät olleen pääosin 30-40 vuotiaita. Varhaiten tulleet heistä ovat saapuneet leirille lokakuun lopulla 1942, siis alle kaksi kuukautta ennen kuolemaansa.

Vastaavia tapauksia lienee löydettävissä lukuisia lisääkin. Näidenkin esimerkkien valossa toiminta näyttää melko ilmeiseltä: vankeja toimitettiin Bunasta Auschwitziin suurelta osin vain kuolemaan ja leirin sairaala oli, kuten todistajat sitä kuvasivat, vain "krematorion eteinen". Lukuisat vangit ovat leirin lääkäreitten ohella todistaneet, että Auschwitzin leirillä työkyvyttömiä vankeja surmattiin säännöllisesti (leirin lääkäreitten todistuksia, ks. esim. Entress, Kremer). Myös Heinrich Kinnan kuljetusraportti, joka ajoittuu samaan ajanjaksoon tässä kuvattujen listojen kanssa, vahvistaa tämän: "Vajaamieliset, idiootit, vammaiset ja sairaat täytyy pikimmiten poistaa likvidoimalla leirin taakan helpottamiseksi". Nämäkin listat viittaavat selkeästi siihen.

Surmaamismenetelmänä Auschwitzissa käytettiin yleisesti fenoliruiskeita. Se, että vankeja surmattiin myös muilla leireillä phenoli-ruiskein, on vahvistettu myös saksalaisdokumentein. Syyskuussa 1944 SS-tuomari Konrad Morgen laati syytekirjelmän Buchenwaldin komendanttia Karl Otto Kochia, ja lääkäriä Waldemar Hovenia vastaan, ja kirjelmässä todetaan selväsanaisesti mm. että "Buchenwaldin leirivankilassa surmattiin noin 160 vankia pääasiassa piikittämällä fenolia suoneen komendantti Kochin tai jonkun muun käskystä.":