perjantai 15. tammikuuta 2010

Luumylly Chelmnossa

Rudolf Höss, Auschwitzin keskitysleirin komendantti, vieraili Chelmnon tuhoamisleirillä 16.9.1942. Ajolupaa koskevan sähkösanoman mukaan vierailun tarkoituksena oli käydä tarkastamassa "Aktion Reinhardin kenttäuunien kokeiluasemaa."

Hössinkin kuvauksen mukaan Chelmnossa oli käytössä "kuulamylly" (Kugelmühle), jota jotkut todistajat nimittävät moottorimyllyksi (Motormühle), jotkut luumyllyksi (Knochenmühle), ja jotkut jopa kahvimyllyksi (Kaffeemühle). Kyseessä on siis laite jota kaikkien kuvausten mukaan käytettiin luiden murskaamiseen tai jauhamiseen ja siten todisteiden hävittämiseen.

Näin Höss itse matkastaan:

"Hieman Reichsführerin [Himmler] vierailun jälkeen saapui Standartenführer Blobel Eichmannin virkapaikasta ja toi mukanaan RFSS:n käskyn, jonka mukaan joukkohaudat tuli avata ja ruumiit polttaa. Lisäksi piti tuhkat hävittää, jotta myöhemmin ei voitaisi päätellä poltettujen määrää. Blobel kokeili jo Chelmnossa erilaisia polttotapoja. Hänellä oli Eichmannin lupa esitellä tätä laitostaan.

Ajoin Hösslerin kanssa Chelmnoon vierailulle. Blobel oli rakennuttanut erilaisia tilapäisiä uuneja, ja poltti puulla ja bensiinijäämillä. Hän yritti hävittää ruumiita myös räjäyttämällä, se toimi kuitenkin hyvin epätäydellisesti. Tuhka levitettiin laajalle metsäalueelle, mitä ennen se oli jauhettu pölyksi kuulamyllyssä.

Standartenführer Blobel oli määrätty etsimään ja hävittämään kaikki joukkohaudat koko itäalueella. Hänen työosastonsa peitenimi oli "1005". Työn itsessään suoritti juutalaiskomennuskunnat, jotka ammuttaisiin alueen tyhjentämisen jälkeen. KL Auschwitz oli jatkuvasti asettanut juutalaisia komennuskunta 1005:n käyttöön"


Edelläolevan tekstin Höss kirjoitti vankeudessa Puolassa. Välittömästi matkan jälkeen matkalle osallistunut Auschwitzin rakennustoimiston suunnittelujohtaja, ja yksi krematorioista vastanneista arkkitehdeistä, Walter Dejaco kirjoitti myös raportin, joka on vähemmän seikkaperäinen ja kuvaileva:

"Auschwitz 17. syyskuuta 1942.
Matkakertomus virkamatkasta Litzmannstadtiin [Lodz].
Matkan tarkoitus: Erityislaitoksessa [Sonderanlage] vierailu.
Lähtö Auschwitzista tapahtui 16.9.1942 kello 5 aamulla henkilöautolla Auschwitzin komendantuurista.
Osanottajat: SS-Obersturmbannführer Höss, SS-Untersturmführer Hössler ja SS-Untersturmführer Dejaco.
Saapuminen Litzmannstadtiin kello 9 aamulla.

Seurasi vierailu ghettoon, sekä matka erityislaitokselle. Vierailu erityislaitoksessa sekä keskustelu SS-Standartenführer Blobelin kanssa sikäläisen laitoksen toiminnasta. Ostdeutsche Baustoffwerke, Posen, Wilhem-Gustloff-Strasse on saanut tilauksen rakennusmateriaalista erityissopimuksella Standartenführer Blobelilta ja materiaali tulee välittömästi toimittaa Auschwitziin. Tilaus hoituu oheisella kirjeellä WVHA:lta, ja yhteisymmärryksessä Obersturmführer Werberin kanssa, paikallisen keskusrakennustoimiston osasto C V/3:lta, tulee tilaus olla valmiina ja toimitettavissa välittömästi. Rahtikirjat vaaditusta määrästä lähetetään edellä mainitulle yhtiölle. Viitaten SS-Standartenführer Blobeliin pitää firman Schriever und Co, Hannover. Bürgermeister-Fink-Strasse, laittaa toimitusvalmiiksi siellä jo sivuunlaitettu ja varastoitu kuulamylly Auschwitzin aineksia varten.

Paluu tapahtui 17.9.1942. Saapuminen Auschwitziin kello 12."


Kuulamylly ilmaantuu vielä kertaalleen dokumentteihin 4.2.1943 Schrieverin edustajan Dresdner Bankin Hannoverin filiaalin Litzmannstadtin ghettohallinnolle lähetettämässä kirjeessä, jossa kysellään laitteen liikkeistä:

"Palaamme kirjelmäänne 7.12 viime vuonna jossa ilmoititte että olette lähettänyt kuulamyllyn Auschwitzin keskitysleirin komendantuurille. Kuten olemme nyt Lublinista turvallisuuspoliisin ja SD:n komentajalta kuulleet, on laite jälleen palautettu teille."


Ghetossa laskuun on kirjattu merkintä "maksettava erityistilin kautta" ja sen on kuitannut Biebow, ghettohallinnon johtaja. Raul Hilbergin esittämän aineiston mukaan lasku olisi siirretty lopulta ghettohallinnolta Gestapolle. Hilberg viittaa myös varhaisempaan, ghettohallinnon apualaisjohtajan esittämään tiedusteluun gheton juutalaisneuvostolle hankkia kuulamylly "Sonderkommando Kulmhofia" varten.

Yksi kuva on oletettavasti vastaavasta laitteesta säilynyt, tosin ainoastaan Galiciassa sijaitsevalta Janovskan leiriltä.



Laitteen toimintaa kuvasi Leon Weiss, yksi sikäläisen Sonderkommandon työläinen, näin:

"Se oli kuin sementtimylly joka pyöri ja jossa oli raskaita teräspalloja, ja luut laitettiin sinne sisään"


Chelmnon tapahtumien todistajat ovat myös kertoneet kuulamyllyn toiminnasta. Heinz May, joka toimi aluemetsänhoitajana Kulmhofissa, kertoi toimittaneensa aluksi puuntamia alueen naamioimiseksi, mutta myöhemmin Sonderkommandon johtaja Bothmann pyysi hänelta suuria määriä puuta ruumiiden polttamiseksi. May vieraili 1942 useaan otteeseen leirin alueella. Mayn mukaan "useiden yritysten jälkeen krematointi toteutettiin noin kolme metriä syvissä, neljä metriä halkaisijaltaan olleissa kaivannoissa, jotka oli vahvistettu sivuilta kivillä. Ruumiit poltettiin niiden sisällä. Jäljelle jääneet pidemmät luut jauhettiin moottorimyllyssä joka oli sijoitettu puuvajaan."

Myös toinen saksalainen, Rozalja Peham, joka oli erään Kulmhofin Sonderkommandon jäsenen vaimo, kertoi tapahtumista samaan tapaan. Hänen miehensä oli kertonut keväällä 1942 määrätyn ruumiiden hävittämisestä ja maininnut myös hävitystyötä tarkkailemaan tulleet vierailijat. Pehamin mukaan ruumiit poltettiin kaivannoissa, "Chelmnossa oli laite luiden jauhamiseksi. Näin itse auton joka oli lastattu täyteen luujauhoa sisältäneitä paperikasseja."

Poliisieversti Ottomar Roese kertoi 1962 oikeudelle Hannoverissa, että hänen vieraillessaan miehistöntarkastuskierroksellaan keväällä 1942 Chelmnossa kertoi Lange hänelle että "olemme tilanneet jo Bremenistä suuren kahvimyllyn (Kaffeemühle), joka hienontaa luut".

Samaisessa oikeudenkäynnissä hyvin välttelevästi vastaillut komentajan autonkuljettaja Walter Burmeister vastasi luiden kohtalosta kysyttäessä, että "ne kaikki murskattiin. Laitettiin yhteen luumyllyyn, voi olla myös toinenkin. Niitä kutsuttiin luumyllyiksi [--] Se oli yhtä iso kuin tämä pöytä tässä - ehkä".

torstai 14. tammikuuta 2010

"Missä on ne joukkohaudat?"




Tulin vilkaisseeksi Kauppalehden keskustelupalstan jaaritteluja holokaustista, lähinnä voi todeta ns. holokaustin kiistäjien juttujen kulkevan samoja vanhoja latuja vuodesta toiseen.

Yksi useimmiten toistettuja väittämiä tai "kyseenalaistuksia" koskee joukkohautoja, ja tuossakin keskustelussa näkyi yksi kyselevän hautojen perään. Teema tietty on laaja, ja vaatisi kirjoittajilta tutustumista edes pintapuolisesti niin sanotun Aktion 1005:n ja vastaavien operaatioiden toimintaan.

Joukkohautojen hävittämiseen tarkoitettu "Aktion 1005" käynnistyi vuonna 1942 - alkuvuodestahan oli Neuvostoliiton toimesta jo julkistettu tietoja useista joukkomurhista ja joukkohautalöydöistä (Neuvostolehdistön mukaan esimerkiksi Kerchissa Krimillä kerrottiin alkuvuodesta 1942 löydetyn 7000 siviiliruumista).

Alkuvuodesta 1942 ulkoministeriön valtiosihteeri Luther oli myös jo kiinnittänyt Gestapon johdon huomion esiintulleisiin ruumislöytöihin, ja Gestapon johtaja Müller lupasi vastauksessaan 28.2.1942 ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Joukkohautalöytöjen seurauksena ilmenikin tarve tuhota jäljet perusteellisemmin. Jälkientuhoamisoperaatio Aktion 1005:een viittannee Müllerin kirjeen yläkulman tunniste, joka oli IV B 4 43/42 gRs (1005), jos kohta täyttä selvyyttä nimen alkuperästä ei tietoni mukaan ole ja nimi esiintyy vain muutamassa sodanaikaisessa dokumentissa.

Myös Himmler kiinnitti tähän jälkien hävittämiseen huomionsa, kirjoittaessaan marraskuun 20. päivä 1942 Müllerille että tämän on huolehdittava kuolleitten juutalaisten krematoinnista ja hautaamisesta. Kirjeessään Himmler reagoi erityisesti erilaisiin juutalaisten joukkotuhoon liitettyihin huhuihin, muun muassa siihen että juutalaisista olisi tehty saippuaa. Krematointi varmistaisi että huhut joukkohaudoista jäisivät vain huhuiksi.

Jälkien siistiminen alkoi Paul Blobelin johdolla kesällä 1942, aluksi tuhoamisleireillä joista ensimmäisenä oli ohjelmassa Chelmno. Chelmnon operaatiosta on jäänyt parikin dokumenttijälkeä, joista toisessa mainitaan Kulmhofissa oleskelleelle Blobelin ryhmälle ostetun dieselmoottori, toinen, jo aiemmin siteeraamani dokumentti viittaa Auschwitzin komendantin Rudolf Hössin vierailuun leirillä. Ruumiit kaivettiin esiin ja poltettiin erilaisilla rovioilla, Blobelin operaatioissa yleensä polttokuopissa tai ratakiskojen päällä. Blobelin johdolla hävitettiin sitten jälkiä myös idän suuremmissa tuhoamispisteissä, työn jatkuessa yli parin vuoden ajan. Kaikkia pienempiä paikkoja ei kuitenkaan ehditty "siistiä" johtuen joko ajan puutteesta tai huolimattomuudesta.

Jälkien hävittämistyössä käytettiin yleensä apuna paikallista väestöä, ja yksiköistä karanneet vangit muodostavat tekijöiden tunnustuksien ohella pääosan Aktion 1005:a koskevasta todistusaineistosta. Joitakin viitteitä operaatioista on löydettävissä myös brittitiedustelun sieppaamissa saksalaisten sähkösanomissa. Aktion 1005 on tällä hetkellä useankin tutkimuksen kohteena, joten lisää tietoa tästä suhteellisen niukalti käsitellystä teemasta on odotettavissa lähivuosina.

Luonnollisesti myös tuhottujen hautojen jäljet ovat monin paikoin näkyvissä yhä nykyäänkin - muun muassa Sobiborin, Chelmnon ja Belzecin leireillä on arkeologisissa tutkimuksissa havaittu merkittävät määrät ihmistuhkaa, ja myös jonkin verran kokonaisia ruumiita hautojen pohjalla, sekä Chelmnossa myös alkeellisten krematointikaivantojen jäänteet.

Mutta joukkohautoja siis on kyseisen operaationkin jäljiltä olemassa, ja varsin runsaasti vieläpä. Useita niistä kaivettiin esiin neuvostoviranomaisten ja myös puolalaisten toimesta heti sodan jälkeen. Itä-Euroopan vapauduttua on myös muiden maiden tutkimusryhmiä vieraillut tutkimassa hautoja, ja hautoja on paikannettu mittava määrä. Yksi tuoreimmista tapauksista on ranskalaisen katolisen papin Patrick Desbois'n johdolla Ukrainassa toteutettu tutkimuskierros, jonka tuloksista ja hautalöydöistä kuvien kera tuolla:

http://www.memorialdelashoah.org/upload/minisites/ukraine/en/en_exposition5-desbois.htm


Kenties kattavimmin joukkohautoja on tutkinut australialainen tutkimusryhmä 1990-luvun alussa. Arkeologi Richard Wrightin johdolla tutkijat paikansivat ja avasivat joukkohautoja muun muassa Ukrainassa, Sernikissä.

Neuvostoviranomaiset pitivät aluksi koko tutkimusta tarpeettomana, mutta muutaman viikon odottelun jälkeen kaivauksille saatiin lupa. Wrightin johdolla suoritetuissa kaivauksissa aiottiin ensin, haudan oletetusta suuresta koosta johtuen, tyytyä koekairauksiin ja määritellä ruumiitten määrä siten. Neuvostoliittolaisten tutkijoiden vaatimuksesta haudat avattiin lopulta kokonaan.

Kaivauksissa todettiin mittava joukkohauta, 40 metriä pitkä ja 5 metriä leveä, ja kaikkiaan tutkittiin 553 ruumista, joista 410:llä todettiin saksalaisen 9mm luodin tuottama ampumahaava päässä, kymmenellä oli muu selkeä kallovamma. Haudasta löytyneet luodit oli valmistettu vuosivälillä 1938-1941. Ruumiista 407 tunnistettiin naisiksi. Silminnäkijöiden todistusten mukaisesti myös arkeologinen tutkimus paljasti että ruumiit olivat haudassa pakattuna kuin sardiinit, ja useat heistä oli lyöty kuoliaaksi. Tämän tekstin alussa ja alla Wrightin ryhmän ottamia kuvia Sernikistä:



Ken on kiinnostunut näkemään laajemmin kuva-aineistoa joukkohautalöydöistä, löytää niitä runsain mitoin vaikkapa tuolta Roberto Mühlenkampin kokoamana:

http://rodohforum.yuku.com/topic/5963/t/Mass-Graves-and-Dead-Bodies.html