tiistai 22. kesäkuuta 2010

Hitler ja keskitysleirit

Hitlerin jälkeenjääneissä puheissa, joita on tallentunut julkisista puheista aina pöytäkeskusteluihin saakka, keskitysleirit esiintyvät suhteellisen harvoin. Kuitenkin jo hyvin varhain hän tapasi uhkailla poliittisia vastustajiaan leireillä. Jo syyskuun 20. päivä 1920 hän viittasi brittien keskitysleireihin puoluepuheessaan Münchenissä. Juutalaiset ja keskitysleirit yhdistyivät hänen Völkischer Beobachteriin 13.3.1921 kirjoittamassaan artikkelissa, kenties ensi kertaa julkisesti:

"Kansamme kunnian häpäiseminen juutalaisten taholta estetään, jos välttämätöntä, säilömällä heidän provokaattorinsa keskitysleireille.Lyhyesti sanoen, kansamme puhdistetaan kaikesta myrkyllisestä ylhäältä alas. Sillä vain puhdas kansa voi kestää tulevat vaikeat ajat"

(Eberhardt Jäckel, Axel Kuhn, 1980, Hitler Sämtliche Aufzeichnungen 1905-1924, 341)

18. syyskuuta 1922 Hitler toisti uhkauksensa juutalaisille kansankiihottajille Münchenissä pidetyssä puolueen kokoontumisessa:

"Kauhistuttavaa asuntopulaa täytyy helpottaa ankarin keinoin, antamalla asuntoja niille jotka ne ansaitsevat. Eisner sanoi 1918 että meillä ei ole oikeutta vaatia vankiemme palautusta. Kansan joka ajattelee noin (Eisner sanoi vain sen mitä kaikki juutalaiset ajattelivat) täytyy kokea se millaista on elää keskitysleirissä! Ääriaineksiin täytyy käyttää äärimmäisiä menetelmiä. Meidän täytyy ehkäistä juutalaisten materialistinen saastutus, juutalainen rutto, pitämällä yllä idealismimme liekkiä."


(Jäckel, Kuhn, 690)

Valtaannousun jälkeen keskitysleirit uskottiin Himmlerin harteille, ja Hitler käsitteli niitä enää satunnaisesti, vaikka ne julkinen asia olivatkin. Ensimmäisen leirin perustamisesta Baijeriin, Dachauhun siis, ilmoitettiin jopa lehdistölle. Samoin lehdistö pääsi niille ajoittain myös vierailemaan. Lehdistötiedote koskien opposition tukahduttamista puolueessa kertoo myös julkisesti leireistä ja Führerin käskystä sinne toimittamiseksi:

"Berliini, kesäkuun 29., 1933

NSDAP:n valtakunnallinen lehdistötoimisto ilmoittaa seuraavaa:
entiset puoluetoverit evp. kapteeni Cordemann, evp. kapteeni von Marwitz, evp. kapteeni Wolf ja evp. kapteeni Zucker, kaikki Berliinistä, ovat yrittäneet sähkein ja puhelimitse soittaa Gauleitereille, kauppakamareihin, liikeyrityksiin jne, riistääkseen Führeriltä vapauden tehdä tarpeelliset päätökset. Führerin määräyksellä heidät erotettiin välittömästi viroistaan ja erotettiin puolueesta. Kanslerin määräyksellä heidät pidätettiin ja lähetettiin keskitysleirille"

(Max Domarus, The Complete Hitler: A Digital Desktop Reference to His Speeches & Proclamations, 1932-1945, 341)

Vielä 1941 Hitler palasi leiriteemaan, ja tällä kertaa poikkeuksellisen avoimella tavalla puhuen. Hitler tapasi 21.6.1941 päämajassaan marsalkka Kvaternikin Kroatiasta. Hitler puhui Kvaternikille heidän toimistaan rikollisten ja epäsosiaalisten ainesten kitkemiseksi. Tässä yhteydessä hän puhui seuraavasti:

"Voidaan toimia vain yhdellä tavalla: tuhota heidät! Tähän valtiolla on oikeus; sillä, kun yhtäällä arvokkaat ihmiset asettavat rintamalla henkensä alttiiksi, olisi rikos suojella konnia. Heidät täytyy hävittää tai - jos he eivät ole yleisvaarallisia - sulkea keskitysleirille, josta he eivät enää tule pääsemään pois."


(Andreas Hillgruber 1967, Staätsmänner und Diplomaten Bei Hitler: Vertrauliche Aufzeichnungen Über Unterredungen Mit Vertretern des Auslandes, 611)

Syyskuussa 1941 Hitler muisteli vuoden 1918 tapahtumia ja katsoi keskitysleirit aseeksi sellaisen kehityksen nujertamisessa:

"Olen määrännyt Himmlerin, jos on syytä jonain päivänä pelätä ongelmia kotirintamalla, likvidoimaan kaiken minkä hän löytää keskitysleireiltä. Siten vallankumous riistetään yhdellä iskulla johtajistaan"

(Hugh Trevor-Roper 2000, Hitler's Table Talk, 1941-1944 His Private Conversations, 29)

Samaan teemaan Hitler palasi useaan otteeseen vielä myöhemminkin. 7.4.1942 Hitler esitti päivälliskeskustelussa seuraavaa:

"Jos vähäisinkään mellakointiyritys puhkeaisi tällä hetkellä missään koko valtakunnassa, toimisin välittömästi. Tekisin näin: a. Samana päivänä kaikki opposition johtajat, mukaanlukien katolisen puolueen johto, pidätettäisiin ja teloitettaisiin. b. Kaikki keskitysleirien asukkaat ammuttaisiin kolmen päivän sisällä. c. Kaikki rikolliset listoillamme, ja ei väliä ovatko he vankilassa vai vapaina, ammuttaisiin samassa ajassa."

(Trevor-Roper, 409)

"Ennaltaehkäisyn" ja "uudelleenkoulutuksen" ohella eräs leirien tehtävistä oli sotatalouden tukeminen, ja tämä näkyi myös Hitlerin puheissa. Siten viimeisenä katkelmana leirien taloudellista merkitystä ja pelotevaikutusta ruotiva pätkä Hitlerin keskustelusta 5.6.1942:

"Kymmenen tai viisitoistatuhatta ammattimaista laiskuria jotka vaeltelivat Saksassa valtaannousumme aikana, ja joilla ei ollut aikomusta ottaa vakituista työtä vaikka Saksan teollisuus oli alkanut toimia, on laitettu keskitysleireille. On naurettavaa yrittää toimia normaalein menetelmin tämänkaltaisen saastan kanssa. Pelko leirille joutumisesta on tuottanut mainioita tuloksia ja se on myös suuresti vauhdittanut suunnatonta teollista toimintaamme aseteollisuuden tarpeisiin."

(Trevor-Roper, 559)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Suurmufti: "Tappakaa juutalaiset!"

Jeffrey Herf esittelee Viertelsjahrshefte für Zeitgeschichte -lehden uusimmassa numerossa (Heft 2, April 2010, 259-286) mielenkiintoista, ja aiemmin hyvin vähälle huomiolle jäänyttä aineistoa: saksalaisten propagandalähetyksiä arabimaissa sodan aikana. Saksalaiset pyrkivät yllyttämään arabeja kapinaan liittoutuneita vastaan, ja yhtenä aseena tässä oli kiihottaminen sotaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän juutalaisia vastaan. Kaikkiaan alueella arvioitiin olevan tuolloin noin 700 000 juutalaista. Ennen Afrikan sotaretken karilleajoa oli suunniteltu myös siellä itärintaman tapaista Einsatzgruppe-toimintaa. Kiihotustyö juutalaisia vastaan jatkui näiden suunnitelmien luhistumisesta huolimatta aina sodan lopulle asti.

Poimin tähän pari mielenkiintoista katkelmaa noista radiolähetyksistä, ensimmäisenä radiolähetys 7.7.1942 kello 20.15:

"Luotettavat lähteet Kairossa sanovat, että suuri määrä juutalaisia jotka asuvat Egyptissä, näiden joukossa puolalaisia, kreikkalaisia, armenialaisia ja vapaan Ranskan asukkaita, ovat saaneet haltuunsa revolvereita ja ammuksia. Jotkut Kairon juutalaiset ovat pyytäneet brittiviranomaisilta myös konetuliaseita asettaakseen ne talojensa katoille. Tämän aseidenjaon tarkoitus on auttaa egyptiläisiä vastaan viimeiseen asti kun brittien on pakko jättää Egypti. Erään listan mukaan aseiden jako koski joitakin tuhansia juutalaisia, jotka asuvat Egyptissä, sekä Kairossa asuvia ulkomaalaisia.

Huomioiden tämän barbaarisen brittien toiminnan pidämme parhaana että egyptiläiset nousevat yhtenä miehenä ja tappavat juutalaiset ennen kuin näille tulee mahdollisuus pettää egyptiläiset, ja jotta egyptiläinen kansakunta säilyy. Egyptiläisen velvollisuus on hävittää juutalaiset ja tuhota heidän omaisuutensa. Egypti ei voi koskaan unohtaa että juutalaiset ovat ajaneet Ison-Britannian imperialistista politiikkaa arabimaissa, ja että he ovat kaiken sen epäterveen lähde mitä idän maihin on tullut. Juutalaiset pyrkivät kaikkien arabimaiden herruuteen, mutta heidän tulevaisuutensa riippuu brittien voitosta. Siksi Iso-Britannia pyrkii varjelemaan heidän kohtaloaan, ja siksi he näitä myös aseistavat arabien tappamiseksi ja brittiläisen imperiumin pelastamiseksi.

Teidän täytyy tappaa juutalaiset, ennen kuin nämä avaavat tulen teitä kohti. Tappakaa juutalaiset jotka ovat riistäneet omaisuutenne ja jotka suunnittelevat iskua turvallisuuttanne kohtaan. Syyrian, Irakin ja Palestiinan arabit, mitä odotatte? Juutalaiset sunnittelevat häpäistä naisenne,surmata lapsenne ja hävittää teidät. Muslimiuskon mukaan on elämänne puolustaminen velvollisuus, jonka voi toteuttaa vain hävittämällä juutalaiset. Tämä on paras tilaisuutenne hävittää tuo saastainen rotu, joka ryöstää oikeutenne ja tuo maahanne tuhoa ja kurjuutta. Tappakaa juutalaiset, sytyttäkää heidän omaisuutensa tuleen, tuhotkaa heidän kauppansa, tuhotkaa nämä pirulliset brittiläisen imperialismin apurit. Teidän ainoa toivonne on tuhota juutalaiset ennen kuin nämä tuhoavat teidät."


Toisena katkelmana itsensä Jerusalemin suurmuftin, Haj Aminin kehoitus tappaa juutalaiset, julistus radiolähetyksessä 4.3.1944 kello 12.30:

"Kukaan ei olisi voinut uskoa että 140 miljoonasta amerikkalaisesta tulisi juutalaisten työrukkanen [--] Miten amerikkalaiset voisivat kehdata juutalaistaa Palestiinan kun arabit yhä elävät? [--] Amerikkalaisten pahat aikomukset arabeja kohtaan ovat nyt selvät, ja ei ole epäilystäkään siitä, että he pyrkivät juutalaisen imperiumin pystyttämiseen arabimaailmaan. Yli 400 miljoonaa arabia vastustaa tätä rikollista toimintaa [-] Arabit! Nouskaa yhtenä miehenä ja taistelkaa pyhien oikeuksienne puolesta. Tappakaa juutalaiset, missä ikinä he ovatkaan. Sitä haluaa jumala, historia ja uskontonne. Se palvelee kunniaanne, jumala on kanssanne."