sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

20 vuotta Ruandan kansanmurhasta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Ruandan kansanmurhasta, joka vaati, hieman arvioista riippuen, 800 000 tai jopa miljoonan ihmisen hengen. Kansanmurhana se kuuluu 1900-luvun historian suurimpiin, ja sitä on muun muassa murhaperiodin tiiviiyden vuoksi verrattu usein muun muassa holokaustiin. Murhat tapahtuivat pääasiassa vain muutamassa kuukaudessa, noin sadassa päivässä huhtikuun ja heinäkuun välillä.

Kuten holokaustin historian tuntevat tietävät, vertailu holokaustiin on osuvaa muun muassa murhien nopeuden vuoksi. Roberto Mühlenkamp on tuoreessa blogikirjoituksessaan tehnyt vertailua kansanmurhien välillä: A nightmare with no way out

Kuten Mühlenkamp toteaa, murhattin holokaustin huippuvaiheessa jokseenkin vastaava määrä juutalaisia per päivä kuin Ruandan verilöylyissä. Vastaavan suuruinen tahti oli myös Saksan aikaansaamassa neuvostosotavankien hävityksessä vuoden 1941 lopulla.

Joskus kuuleekin hämmästeltävän, että miten ylipäätään on mahdollista surmata käytettävissä olevan ajan puitteissa kuusi miljoonaa juutalaista. Kun rinnalle asetetaan hyvin brutaalisti ja organisoimattomasti toteutettu Ruandan kansanmurha, jossa murhatahti oli jopa selvästi suurempi kuin holokaustissa jos huomioidaan koko holokaustin toteutusaika, ei tämä enää vaikuta niinkään erikoiselta.

Historiallisena huomiona holokaustiin liittyen on kenties, tapahtumia kontekstiin ja kronologiaan laitettaessa, hyvä muistaa miten murhatyöt asettuvat ajalliseen jatkumoon: Kuten Mühlenkampin lainaama Browning toteaa, maaliskuun puolivälissä 1942 oli 75-80 prosenttia holokaustin uhreista vielä elossa. Vain 11 kuukautta myöhemmn, helmikuun puolivälissä 1943 oli suhdeluku kääntynyt, ja elossa oli enää 20-25 prosenttia.

Tämä Browningin huomio kytkeytyy luonnollisesti aikaan post-Wannsee. Wannseen konferenssia voidaan tämän valossa pitää lähtölaukauksena kansanmurhan kiihdyttämisessä uusiin ulottuvuuksiin ja uusille alueille, vaikkei siellä varsinaisesti asiasta päätettykään. Oleellinen osa koordinointia se eurooppalaiset mittakaavat saaneessa kansanmurhassa kuitenkin oli. Kuten Ruandan esimerkki kuitenkin osoittaa, kansanmurha ei välttämättä vaadi valtaisia resursseja, organisaatiota tai organisointia eikä edes kehittynyttä tarkoitukseen suunnattua teknologiaa; suunnaton viha on kansanmurhien oleellisin polttoaine.

Ruandan kansanmurhan muistaminen, historiankirjoitus ja tutkimus on valitettavasti edelleen suhteellisen vähäistä erityisesti länsimaissa, johtuen kenties länsimaiden huonosta omasta tunnosta niiden oltua kyvyttömiä reagoimaan tapahtumiin niiden vaatimalla tavalla. Ruandan kansanmurhaankin liittyy valitettavana ilmiönä myös "revisionismi" eli tapahtumien vähättely tai kaikkinainen kiistäminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti