Lokakuussa 1941 laadittiinkin ensimmäiset suunnitelmat suuremman krematorion rakentamiseksi. Sen oli tarkoitus sijaita vanhan krematorion vierellä. Tämän krematorion uunien määräksi tulisi viisi kolmipesäistä Topf & Söhne yhtiön rakentamaa uunia. Lisäksi suunnitelmiin kuului myöhemmin krematorio myös Birkenauhun, jonka uunimäärä ei ole tiedossa. Tilaus pääleirin uuneista tehtiin nopeasti, jo 22. lokakuuta, ja hanke todettin tilauskirjeessä kiireelliseksi. Sotavankien määrähän oli kasvanut tuossa vaiheessa jo valtavaksi. Keväällä 1942 luovuttiin ajatuksesta rakentaa uusi krematorio pääleirille, ja viisi kolmipesäistä uunia päätettiin rakentaa Birkenauhun.
Suunnitelmista voi päätyä jo jonkinlaiseen arvioon krematorion kapasiteetista. Ensimmäisissä suunnitelmissa leirin kokoa oli tarkoitus kasvattaa noin 20 tuhannesta 130 tuhanteen. Pääleirin vankimääräkin siis kasvaisi 10 tuhannella. Ennakoitua kasvua vankimäärässä oli siis yhteensä 110 000 tuhatta ja leirin vankimäärä yli kuusinkertaistuisi.
On luonnollista olettaa, että myös krematointikapasiteetti kasvaisi vastaavassa määrin, eli 300 päivittäisestä tuhkauksesta lähelle kahta tuhatta. 30.10.1941 laaditussa raportissa tehokkuutta arvioitiin seuraavasti: "Se käsittää 5 kappaletta uuneja, joissa jokaisessa kolme kahden miehen uunipesää, jolloin yhdessä tunnissa voidaan tuhkata 60 miestä". Yhtä uunipesää kohden lukumääräksi tulisi neljä ruumista tunnissa, ja kokonaiskapasiteetti olisi siten kohotettu vastaamaan leirin koon kasvua.
Topfin insinöörin Kurt Prüferin muistiossa puhelusta SS:n rakennusosaston kanssa 8.9.1942 mainitaan kuitenkin maltillisempi määrä uunien kapasiteetiksi: Prüferin mukaan viisi kolmipesäistä uunia kykenisi tuhkaamaan 800 ruumista vuorokaudessa, kun aiemmat uunit pystyivät 250 päivävauhtiin. Tehokkuus kasvaisi siten "vain" noin nelinkertaiseksi.
Jonkinlaiseen käsitykseen vastaavan uunin tehokkuudesta pääsee myös Buchenwaldin tietojen avulla. Siellä käytössä oli vastaavanlaiset kolmipesäiset Topf-yhtiön uunit, joita leirillä oli kaksi kappaletta. Nuo kaksi uunia, kuusi uunipesää, polttivat Buchenwaldin krematorion johtajan ilmoituksen mukaan 9.1.1945 kello 12.00 mennessä 187 ruumista (Schnabel, Macht ohne Moral, 346). 24 tunnissa pystyttiin siis kahdella uunilla polttamaan vähintään kaksinkertainen määrä, 374 ruumista. Viidellä uunilla polttomääräksi tulisi 935 ruumista.
Prüferin laskelmassa yksi uunipesä tuhkaisi reilut kaksi ruumista tunnissa, Buchenwaldissa pystyttiin reiluun kahteen ja puoleen. Suhteessa pääleirin vanhoihin uuneihin kolmipesäiset olivat siis hieman tehokkaampia. Sitävastoin sekä lokakuussa 1941 että 28.6.1943 tehdyn laskelman mukaan kapasiteetti olisi peräti 1440 ruumista per päivä, eli neljä ruumista tunnissa. Toisin kuin Buchenwaldin luvut, tuo luku ei perustu kovinkaan pitkäaikaiseen käyttöön, ja siten sitä voi pitää lähinnä arviona maksimitehosta poltettaessa useita ruumiita yhtäaikaisesti. Oletettavasti laskelma on laadittu lokakuun 1941 muistion pohjalta.
Alemmat luvut on oletettavasti laskettu sille pohjalle, että uuneissa poltettaisiin yksi ruumis kerrallaan. Kuten jo aiemmin on todettu, ja lokakuun 1941 muistiostakin käy ilmi, poltettiin uuneissa myös useampia ruumiita kerrallaan. Tällöin voidaan olettaa että ainakin Prüferin konservativinen arvio 800 tuhkauksesta päivässä ylittyisi.
Selkeästi liioiteltu on neuvostoliittolaisten tutkijoiden 1945 laatima raportti uunien tehokkuudesta. Raportissa todetaan, että "kaikki kymmenen krematoriouunia olivat kolmipesäisiä kahdella generaattorilla. Yhteen pesään lastattiin 3-5 ruumista, ja poltto kesti 20-30 minuuttia. Siispä, kahden krematorion 30 uunipesässä paloi täyteen lastattuna 6000 ruumista päivässä." [Каждая из 10 печей обоих крематориев была 3х ретортная с двумя полугенераторными топками. В одну реторту загружалось от трех до пяти трупов, сжигание которых продолжалось от 20 до 30 минут. Таким образом, в 30 ретортах двух крематориев при полной загрузке сжигалось около 6000 трупов в сутки.] (Polyan, Koch: Отрицание отрицания, или Битва под Аушвицем. Дебаты о демографии и геополитике Холокоста, sivu 373).
1942 päätettiin rakentaa Birkenauhun kaksi krematoriota, krematoriot 1 ja 2, joissa kummassakin viisi kolmipesäistä uunia, sekä vielä lisäksi kaksi krematoriota (K4 ja K5) kahdeksanpesäisillä uuneilla. Krematoriot numero 2 ja 3 olivat peilikuvia toisistaan, ja uunien määrä ja tyyppi olivat identtiset. Edellä esitetyn pohjalta voidaan todeta, että yhteensä niissä pystyttiin parhaimmillaan tuhkaamaan ainakin noin 2000 ruumista per päivä. Nämä, ja muut kaksi 1943 eteenpäin käytössä ollutta krematoriota kykenivät yhdessä tuhkaamaan "normaalioloissa" riittävästi ruumiita, yhteensä kenties noin 3000 tai jopa 3500 ruumista. Kesän 1944 unkarilaisoperaation aikana niidenkään kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt, joten osa ruumiista poltettiin ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti