Jos nyt jotain kirjaa voi suositella, mainostaa, niin tätä. Solženitsynin teos Vankileirien saaristo on vihdoin saatavilla suomeksi yhtenä mammuttimaisena niteenä. Oli hänen omasta filosofiastaan sitten mitä mieltä tahansa, sekä taideteoksena että dokumenttina teos on yksi 1900-luvun kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Terrorin logiikkaa ja toimintaa on tuskin missään kuvattu yhtä kattavasti, yhtä monesta näkökulmasta.
Kirjan teema on valitettavasti edelleenkin ajankohtainen, vankileirit ja terrori ei maailmasta kadonnut Neuvostoliiton sortumiseen. Ja ei myöskään historian vääristely ja peittely. Venäjälläkin on vielä tilinsä tekemättä tästä asiasta, ja arkistonsa avaamatta. Tietoa aiheesta on tihkunut hetkellisten suojasäiden myötä, mutta valitettavasti edelleenkään ei Venäjällä katsota kovinkaan tärkeäksi selvittää tämän terrorikoneiston kaikkia ulottuvuuksia.
Stalinin terrori koski myös tuhansia suomalaisia. Toivottavasti tämän kirjan julkaisu edesauttaa siinä, että myös valtiovalta ottaisi tehtäväkseen selvittää näiden uhrien kohtalot. Aiemminhan Suomessa on valtioneuvoston vetoavulla selvitelty niin vuosien 1914-1922 suomalaisuhreja, kuin myös toisen maailmansodan aikuisia ihmisluovutuksia ja sotavankikuolemia. Vainojen suomalaisuhreista sitä vastoin ei kattavaa julkaisua tai tutkimusta ole olemassa.
Eila Lahti-Argutina teki mittavan työn kootessaan heidän tietojaan matrikkeliksi teoksessa Olimme joukko vieras vaan. Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun ja kuvatessaan Uralin alueen joukkosurmia yhdessä Jukka Rislakin kanssa teoksessa Meillä ei kotia täällä. Suomalaisten loikkareiden joukkotuho Uralilla 1938. Tälle työlle kaivattaisiin jatkajaa, sillä tuhojen koko kuva ei vielä ole selvillä.
Martti Anhavan hienot saatesanat teokseen.
Vankileirien saariston verkkosivu, jolta löytyy myös lisämateriaalia aiheesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti