Auschwitzin vanhan krematorion kapasiteetti

Kuinka suurella tehokkuudella ruumiita voitiin Auschwitzin ja muiden leirien krematorioissa tuhkata, ei ole täysin yksiselitteisen selvä, koska kirjanpitoa polttamisesta ei juuri ole säilynyt. Myöskään vertailu nykyaikaisiin krematorioihin ei useastakaan syystä ole kovin järkevää, eritoten polttoprosessien suurten erojen vuoksi. Lisäksi tiedetään että käytössä oli muitakin ruumiitten hävitysmenetelmiä, keskeisimpänä poltto ulkoilmassa (ks. Uusia ilmakuvia Auschwitzista).

Joitakin viitteitä uunien tehokkuudesta saatiin jo aiemmassa kirjoituksessa mainituista dokumenteista: Usean ruumiin polttaminen samanaikaisesti krematoriossa

Insinööri Roman Davidovskin johdolla Auschwitzin uunien toimintaa helmi-toukokuussa 1945 analysoinut neuvostoliittolaisten tutkijoiden ryhmä päätyi olettamaan kaikilla uuneilla yhteensä voidun tuhota noin neljä miljoonaa ruumista niiden käyttöaikana. Arvio perustui kuitenkin useisiin virheellisiin premisseihin, sillä arviossa oletettiin uunien olleen jatkuvasti käytössä ja jossain määrin liioiteltiin yksittäisten uunien tehokkuutta. Pääleirin "vanhan krematorion" eli krematorion numero yksi osalta esitettiin seuraavaa:

"Jokaiseen uunipesään laitettiin 3-5 ruumista, jotka paloivat puolen tunnin ajan, päivässä tuhkattujen ruumiitten määrän ollessa 300-350." [В каждую реторту одновременно загружалось 3–5 трупов, сжигание которых продолжалось полтора часа, а количество сжигаемых в сутки трупов достигало 300–350](Polyan, Koch: Отрицание отрицания, или Битва под Аушвицем. Дебаты о демографии и геополитике Холокоста, sivu 372).

Miten korkeasta tuntilaskelmasta raportin laatijat päätyivät päivälukuun 300-350, ei raportista käy ilmi. Kaikkiaan Davidovskin raportissa arvioidaan kuukaudessa voidun pääleirin krematoriossa tuhkata 9000 ruumista, eli samoin noin 300 per päivä. Tutkijoilla ei ollut juurikaan käytössään dokumentteja, joten arviot perustuivat suurelta osin Sonderkommandon jäsenten todistuksiin. Joitakin uunien tehoista kertovia dokumenttejakin on kuitenkin olemassa, ja niiden valossa Davidovskin arviot pääleiristä eivät ole kovinkaan virheellisiä.

Auschwitzissa, sen pääleirillä, oli vuodesta 1940 käytössä yksi Topf & Söhne yhtiön kaksipesäinen uuni, joiden määrää lisättiin myöhemmin niin, että käytössä oli lopulta kolme kaksipesäistä uunia.

Tuollaisen uunin kapasiteetista kertoo T & S:n kirje 14.7.1941 koskien Mauthauseniin tulevaa vastaavaa uunia, jossa todetaan, että

"Koksikäyttöisessä Topfin kaksipesäisessä polttouunissa voidaan noin 10 tunnissa tuhkata 30-36 ruumista. Tuo määrä voidaan tuhkata päivittäin ilman että uuni ylikuormittuu."

Tunnissa siis pystyttiin tuhkaamaan vajaa kaksi ruumista. Kuten mukana seuranneista käyttöohjeista ilmeni, oli uuneissa tarkoitus tuhkata jatkuvalla syötöllä siten, että vielä edellisen ruumiin jäännösten ollessa palamisprosesissa, voitiin uunin syöttää jo uusi ruumis (Käyttöohjeet). Käyttöohjeessa ja kirjeessä myös suositellaan jatkuvaa, ympärivuorokautista käyttöä uuneille ilman että uunit pääsevät jäähtymään välillä, mikä lisää niiden kestävyyttä. Vuorokausitasolla yksi uuni pystyisi siis tuhkaamaan noin 85, ja kolme uunia noin 260 ruumista.

Nämä luvut vahvistuvat myös toisen dokumentin kautta, Topfin pääinsinöörin Kurt Prüferin 8.9.1942 laatimasta merkinnästä koskien puhelinkeskustelua WVHA:n rakennusosaston kanssa. Dokumentin mukaan Prüfer mainitsi Kronelle Auschwitzin uuneista, että "tällä hetkellä on käytössä kolme kappaletta kaksipesäisiä uuneja, joiden päiväkapasiteetti on 250". Kuusi käytössä ollutta uunipesää pystyivät siis kukin polttamaan noin 1,7 ruumista tunnissa. Huomionarvoista kummassakin dokumentissa on, että ne eivät olleet enää arvioita, vaan tietoja jo suhteellisen pitkään käytössä olleista uuneista.

Kyseisestä uunimallista on tiedossa myös erään samaa uunimallia käyttäneen krematorion itsensä ilmoittamia lukuja. Gusenin leiriä koskien löytyy raportti kunakin päivänä tuhkatuista ruumiista syys-marraskuussa 1941. Parhaimmillaan Gusenin yhdellä kaksipesäisellä uunilla tuhkattiin 94 ruumista. Lisäksi tuhkaus aloitettiin ilmeisesti vasta aamulla, joten polttoon käytetty aika ei olle edes täyttä vuorokautta. Uunin teho, noin kaksi ruumista tunnissa, siis selkeästi ylittää sen, mitä Topf & Söhnen edustajat ilmoittivat. Yhtiön esittämät luvut esittänevätkin turvallisen käytön rajoja, ei maksimitehoja.

Sitävastoin maksimitehoja edustanee Auschwitzin krematorioitten rakennuttamisesta vastaavalle Hans Kammlerille osoitettu, 25.6.1943 kirjattu raportti, jossa pääleirin krematorion kolmen uunin kokonaiskapasiteetiksi ilmoitetaan 340 per päivä. Tunnissa pystyttäisiin polttamaan dokumentin mukaan yhdessä uunipesässä noin 2,4 ruumista. Tähän pääsemiseksi on oletettavasti käytetty myös useamman ruumiin yhtäaikaista tuhkausta.

Neuvostoliittolaisten tutkijoiden arvio tehosta vastaa dokumentoidun tiedon ylälaitaa, mutta ei liene mahdollinen pitkäaikaisessa käytössä. He myös olettivat krematorion toimineen keskeytyksettä kaksi vuotta mainitulla kapasiteetilla. Joka tapauksessa tiedossa on, että 250-340 ruumista vuorokaudessa polttava uuni ei ollut riittävä leirin tarpeisiin. Ruumiita jouduttin pahimman kuolleisuuden ja teloitusten aikoina myös hautaamaan leirin alueelle, mistä ne myöhemmin kaivettiin ylös ja poltettiin. Tuhkausongelman ratkaisi vasta krematorioitten ja uunien määrän radikaali lisääminen, tasolle joka mahdollisti myös kaasukammioissa murhattujen valtavien ihmismäärien tuhkaamisen.