Yksi asiaan puuttuneista on ADL (Anti-Defamation League), joka lausunnossaan korostaa alueen pyhyyttä: "Jo pelkkä ajatus siitä että yhtiö harkitsee sijoittavansa krematoriolaitoksen pyhälle maaperälle, joka on omistettu niille jotka kärsivät sanomattomissa määrin, ja niille sadoille tuhansille juutalaisille ja muille jotka surmattiin sen porttien sisällä, on tuomittava".
ADL korostaa vielä, että "SS surmasi satoja tuhansia juutalaisia Majdanekin kaasukammioissa".
On tietysti ymmärrettävää että hanke herättää ärsyyntymistä, ja että ADL, anti-semitismiä vastustavana järjestönä korostaa alueen merkitystä juutalaisille. Jotta historialliset faktat kuitenkin pysyisivät kohdallaan, olisi syytä korjata muutama virhe kannanotoissa. YLE:n uutinen aiheesta näyttäisikin olevan jonkin verran tolkullisempi:
"Arviot leirillä surmattujen määrästä vaihtelevat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin.
Natsit surmasivat vankeja kaasukammioissa tai teloittamalla, minkä lisäksi heitä kuoli nälkään ja tauteihin."
Tuorein tutkimus Majdanekin leiristä on vahvistanut, että Majdanekin kokonaisuhrimäärä on ollut noin 80 000 henkeä, joista juutalaisia noin 60 000. Jo Raul Hilbergin monumentaalisessa tutkimuksessa The Destruction of the European Jews vuodelta 1961 päädyttiin samaan mittaluokkaan. Hilberg arvioi surmattujen juutalaisten määräksi noin 55 000. Kaikkiaan leirillä oli sen vajaan kolmen toimintavuotensa aikana vangittuna yhteensä noin 250 000 ihmistä.
Majdanekin leiri, virallisesti "Konzentrationslager Lublin", oli operaatio Reinhardtin keskuspiste, jonne koottiin tuhoamisleireillä surmattujen juutalaisten tavaroita lähetettäväksi edelleen Saksaan ja muihin maihin joissa niille katsottiin olevan vielä käyttöä. Tämän vuoksi 1944 leiriltä löydettiin mm. massiiviset kenkävarastot, ja tämä oli yksi syy siihen miksi leirin kuviteltiin olleen huomattavan mittava surmaamislaitos. Myöhempi tutkimus on siis lukuja tarkentanut vahvasti alaspäin.
Myös kaasukammioiden käytöstä on saatu tarkempaa tietoa. Tomasz Kranzin tutkimuksen Extermination of Jews at the Majdanek Concentration Camp perusteella voi arvioida että leirin kaasukammioissa surmattujen määrä on murto-osa kokonaiskuolleisuudesta, oletettavasti mittaluokassa alle 10 000.
Leirin uhrimäärästä antaa jonkinlaisen käsityksen myös vuonna 2000 julki tullut sähkösanoma, ns. Höflen sähke, jossa kerrotaan eri tuhoamisleireille kuljetetuista. Raportista käy ilmi, että vuoden 1942 loppuun mennessä Majdanek oli vastaanottanut 24733 juutalaista. Raporttia ovat käsitelleet Peter Witte ja Stephen Tyas vuonna 2001 julkaistussa artikkelissaan "A New Document on the Deportation and Murder of Jews during "Einsatz Reinhardt" 1942".
Majdanek on merkittävä osa holokaustia. Sen merkitys ei kuitenkaan ole siinä, että se itsessään olisi ollut merkittävän mittaluokan tuhoamisleiri, vaan siinä, että se on ollut tuhoamistoiminnan kenties keskeisin logistinen keskus. Sen kautta kuljetettiin vankeja eteenpäin tuhoamisleireille, siellä järjesteltiin surmatuilta anastettu omaisuus, ja Lublinissa toimi myös tuhoamisleirien komentokeskus.
