Uusi kiistäjäkäännynnäinen: Carlo Mattogno

Holokaustin kiistäjien joukossa aina ajoittain jotkut näyttävät ainakin osittain tulleen kiistämisensä kanssa siihen pisteeseen, että havaitsevat juttujensa perustuvan jokseenkin ei millekään. Tunnettu tapaus on David Irvingin soutaminen ja huopaaminen kiistämisen ja vähättelyn ja myöntämisen välillä. Nykyään hän näyttää, sen ohella että pitää ns. Aktion Reinhardt -leirejä totena, myöntävän pienimuotoiset kaasutukset myös Auschwitzissa:

http://www.fpp.co.uk/docs/Irving/RadDi/2012/Brittni.html

Toinen tunnettu käänynnäinen on ollut holokaustin kiistäjien instituuttia johtanut Mark Weber, jonka kääntymyksestä mainitsin aiemmin täällä:

http://holokausti.blogspot.fi/2010/07/holokaustin-kiistamisen-politiikat.html

Käännynnäisten joukkoon voisi jossain määrin tunnetuista nimistä lisätä myös muun muassa kiistäjien keskeisissä julkaisuissa kirjoittaneen Charles D. Provanin, joka omien laskelmiensa kautta tuli päätelmään että todistajien kertomukset pitävät paikkansa:

http://old.post-gazette.com/headlines/20010304provan2.asp

Netissä laajalti levinneen videon Auschwitzista julkaissut juutalainen kiistäjä David Cole kuuluu myös käännynnäisiin. Jo ennen kiistäjäliikkeeseen täydellistä pesäeron tekemistään Cole oli todennut, ettei kaikissa tapauksissa kistämiselle ole perusteita. Tästä hän otti rajusti yhteen Robert Faurissonin kanssa, joka edelleen pitää kiinni siitä, ettei tuolloin puheena olleessa Natzweiler-Struthofin kaasukammiossa surmattu ketään:

http://www.nizkor.org/ftp.cgi/people/c/cole.david/cole-vs-faurisson-struthof

Natzweileriin liittyy myös tuorein tapaus. Tällä kertaa kyseessä on yksi johtavista kiistäjistä, kenties liikkeen tunnetuin kirjoittelija italialainen Carlo Mattogno. Mattogno toki on muutoinkin revisioinut ortodoksisimman kiistäjälinjan näkemyksiä, todeten mm. tuoreessa haastattelussaan että "revisionismi ei kiistä että toisen maailmansodan aikana toteutettiin itäisen Euroopan juutalaisten joukkosurma". Sen hän näyttää edelleen kiistävän, että kyseessä oli suunnitelmallinen ja myös kaasuvaunujen avulla toteutettu murhatyö.

Mattognon tuoreimmassa kirjajulkaisussa hän kuitenkin menee askeleen pidemmälle. Viime vuonna julkaistussa kirjassaan Schiffbruch: Vom Untergang der Holocaust-Orthodoxie Mattogno myöntää Colen tavoin, että todistusaineisto Natzweilerin kaasutusten osalta on sitä luokkaa, ettei sitä ole mahdollista kiistää. Kiistäjälle ominaisella tavalla hän ei toki kaikkea allekirjoita, vaan pyrkii todistelemaan että kaasu jolla 86 juutalaisvangin surmaaminen toteutettiin, ei ollut syaanivetyä vaan "todennäköisesti murhat toteutettiin fosgeenilla". Käänteenä tämän myöntäminen on kuitenkin kiistäjien kannalta merkittävä, onhan kiistäjäliikkeen kulmakivenä ollut juurikin kaasukammioitten olemassaolon ja niissä toteutettujen surmien kaikkinainen kiistäminen.

Mattognon linjanmuutos on yllätys myös hänen kääntäjälleen ja kirjoittajakumppanilleen Jürgen Grafille, joka kuitenkin toteaa, että "dokumentit eivät jätä epäilykselle sijaa".

Kiistäjien linja näyttääkin ainakin isoimpien nimien osalta nykyään liudentuneen kohti sitä kantaa, että joukkomurhia kylläkin tapahtui, muttei siinä mittakaavassa mitä on annettu ymmärtää. Ehdottomasta linjasta näyttäisi jäävän pitämään kiinni lähinnä joukko nettifanaatikkoja, ja muutama vanhemman polven kirjoittelija, kuten Robert Faurisson.

Linjan muutos näyttäisi liittyvän siihen, että kiistäjäliike on viime vuodet mennyt kohtuullisen selkeää alamäkeä sen suhteen, mitä tulee uusien toimijoiden värväämiseen. Julkaisujen tuottaminen on jäänyt lähinnä vain Mattognon hartioille, ja hänkin on viime vuodet lähinnä kierrättänyt vanhaa materiaaliaan. Nyt hänenkin luopuessa ehdottomasta linjastaan, voinee olettaa kiistäjäliikkeessä hajaannuksen kasvavan samalla kun sen toimijamäärä laskee. Siinä se toteuttaisi muiden ääriliikkeiden kohdalla todettua vähittäisen hajaantumisen logiikkaa.