Holokaustin ympärillä on tunnetusti ollut monenlaista salaliittoteoriaa. Eräät harvemmin esillä olleet teoriat ovat puolalaista alkuperää sota-ajalta ja kuvastavat yhdenkaltaista antisemiittistä paranoiaa.
Antisemitismi ei ollut sotaa edeltävänä aikana tuntematon ilmiö Puolassa, eikä se ollut sitä sodan jälkeenkään. Ilmiö ei kadonnut siinä välissä sodan aikanakaan mihinkään. Erityisesti sodanaikaisessa oikeistolehdistössä juutalaiset nähtiin Saksan ohella syyllisinä maailmansotaan, ja juutalaisuus moraalisesti ja poliittisesti yhtä epäilyttävänä kuin kansallissosialismikin, kumpikin oli Puolan kansan ja demokratian vihollisia. Myös äärioikeiston ulkopuolella suhtautuminen juutalaisiin ja juutalaisuuteen sai ajoittain vainoharhaisuuden sävyjä.
Monista puolalaisista oli sodan kuluessa selittämätöntä se, että muu maailma ja jopa muun maailman juutalaiset vaikenivat juutalaisten Puolassa kokemasta hävityksestä. Rzeczpospolita Polska -lehti, maanpakolaishallituksen salaa Puolassa levittämä lehti, tarjosi 14.10.1942 kahta selitystä tähän kummalliseen tilanteeseen: ensinnäkin he [juutalaiset] katsoivat sen saksalaisia vihaavien puolalaisten propagandaksi, ja toisekseen "itsepintainen juutalaisten kärsimyksistä vaikeneminen on selvästi osa juutalaispiirien suuren pelin suunnitelmaa, joka pyrkii palauttamaan ennemmin tai myöhemmin hyvät suhteet juutalaisten ja saksalaisten välille ja siirtää vastuun saksalaisten tekemistä rikoksista puolalaisten kontolle. Kumpi tahansa vastauksista voi olla oikea ja kuka tietää jos ne molemmat pitävät paikkansa."
Katolinen maanalaisjulkaisu Prawda katsoi 9.9.1942 että takana oli "finanssijuutalaisten" ja saksalaisten välinen suunnitelma joka ei vielä ollut paljastunut. Lehden mukaan "harvinaisen vahva side yhdistää sionin viisaat Saksan jokaisen hallitukseen. Mikään ei tätä sidosta murra, ei edes miljoonien uhrien kuolema".
Samoin vasemmistodemokraattinen Dziennik Polski (5.11.1942) näki myös nimenomaan juutalaisen "finanssioligarkian" yhtenä taustatekijänä, ja hahmotteli laajempaa kuviota taustalla. Lehden mukaan "puolanjuutalaiset olivat ulkomaalaiselle juutalaiselle finanssioligarkialle ei vähämerkityksinen painolasti. Nämä ovat oikeastaan muodostaneet sen mitä kuvataan juutalaisongelmaksi". Teorian mukaan finanssijuutalaiset halusivat eroon tästä takapajuisesta joukosta, että he hiljaa ajattelevat "Hitlerin vapauttavan tulevaisuudessa heidät näistä epämukavuuksista". Lehti julistaa lopuksi finanssijuutalaisten moraalin natsien moraalia vastaavaksi; toinen suorittaa massamurhan ja toinen vaikenee siitä tulevien liikeintressien tähden.
Eräällä tavalla tämä finanssijuutalaisuuden ja natsien väitetty etujen yhteneväisyys näyttäytyi vielä sodan jälkeisissäkin muistamisen muodoissa, kun muun muassa Auschwitz nähtiin puolalaisen virallisen anti-semitismin huippuvuosina kapitalismin suurimpana "saavutuksena".
Sitaatit teoksesta Klaus-Peter Friedrich: Der nationalsozialistische Judenmord und das polnische-jüdische Verhältnis im Diskurs der polnischen Untergrundpresse (1942–1944).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste antisemitismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste antisemitismi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 20. syyskuuta 2010
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Suurmufti: "Tappakaa juutalaiset!"
Jeffrey Herf esittelee Viertelsjahrshefte für Zeitgeschichte -lehden uusimmassa numerossa (Heft 2, April 2010, 259-286) mielenkiintoista, ja aiemmin hyvin vähälle huomiolle jäänyttä aineistoa: saksalaisten propagandalähetyksiä arabimaissa sodan aikana. Saksalaiset pyrkivät yllyttämään arabeja kapinaan liittoutuneita vastaan, ja yhtenä aseena tässä oli kiihottaminen sotaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän juutalaisia vastaan. Kaikkiaan alueella arvioitiin olevan tuolloin noin 700 000 juutalaista. Ennen Afrikan sotaretken karilleajoa oli suunniteltu myös siellä itärintaman tapaista Einsatzgruppe-toimintaa. Kiihotustyö juutalaisia vastaan jatkui näiden suunnitelmien luhistumisesta huolimatta aina sodan lopulle asti.
Poimin tähän pari mielenkiintoista katkelmaa noista radiolähetyksistä, ensimmäisenä radiolähetys 7.7.1942 kello 20.15:
"Luotettavat lähteet Kairossa sanovat, että suuri määrä juutalaisia jotka asuvat Egyptissä, näiden joukossa puolalaisia, kreikkalaisia, armenialaisia ja vapaan Ranskan asukkaita, ovat saaneet haltuunsa revolvereita ja ammuksia. Jotkut Kairon juutalaiset ovat pyytäneet brittiviranomaisilta myös konetuliaseita asettaakseen ne talojensa katoille. Tämän aseidenjaon tarkoitus on auttaa egyptiläisiä vastaan viimeiseen asti kun brittien on pakko jättää Egypti. Erään listan mukaan aseiden jako koski joitakin tuhansia juutalaisia, jotka asuvat Egyptissä, sekä Kairossa asuvia ulkomaalaisia.
Huomioiden tämän barbaarisen brittien toiminnan pidämme parhaana että egyptiläiset nousevat yhtenä miehenä ja tappavat juutalaiset ennen kuin näille tulee mahdollisuus pettää egyptiläiset, ja jotta egyptiläinen kansakunta säilyy. Egyptiläisen velvollisuus on hävittää juutalaiset ja tuhota heidän omaisuutensa. Egypti ei voi koskaan unohtaa että juutalaiset ovat ajaneet Ison-Britannian imperialistista politiikkaa arabimaissa, ja että he ovat kaiken sen epäterveen lähde mitä idän maihin on tullut. Juutalaiset pyrkivät kaikkien arabimaiden herruuteen, mutta heidän tulevaisuutensa riippuu brittien voitosta. Siksi Iso-Britannia pyrkii varjelemaan heidän kohtaloaan, ja siksi he näitä myös aseistavat arabien tappamiseksi ja brittiläisen imperiumin pelastamiseksi.
Teidän täytyy tappaa juutalaiset, ennen kuin nämä avaavat tulen teitä kohti. Tappakaa juutalaiset jotka ovat riistäneet omaisuutenne ja jotka suunnittelevat iskua turvallisuuttanne kohtaan. Syyrian, Irakin ja Palestiinan arabit, mitä odotatte? Juutalaiset sunnittelevat häpäistä naisenne,surmata lapsenne ja hävittää teidät. Muslimiuskon mukaan on elämänne puolustaminen velvollisuus, jonka voi toteuttaa vain hävittämällä juutalaiset. Tämä on paras tilaisuutenne hävittää tuo saastainen rotu, joka ryöstää oikeutenne ja tuo maahanne tuhoa ja kurjuutta. Tappakaa juutalaiset, sytyttäkää heidän omaisuutensa tuleen, tuhotkaa heidän kauppansa, tuhotkaa nämä pirulliset brittiläisen imperialismin apurit. Teidän ainoa toivonne on tuhota juutalaiset ennen kuin nämä tuhoavat teidät."
Toisena katkelmana itsensä Jerusalemin suurmuftin, Haj Aminin kehoitus tappaa juutalaiset, julistus radiolähetyksessä 4.3.1944 kello 12.30:
"Kukaan ei olisi voinut uskoa että 140 miljoonasta amerikkalaisesta tulisi juutalaisten työrukkanen [--] Miten amerikkalaiset voisivat kehdata juutalaistaa Palestiinan kun arabit yhä elävät? [--] Amerikkalaisten pahat aikomukset arabeja kohtaan ovat nyt selvät, ja ei ole epäilystäkään siitä, että he pyrkivät juutalaisen imperiumin pystyttämiseen arabimaailmaan. Yli 400 miljoonaa arabia vastustaa tätä rikollista toimintaa [-] Arabit! Nouskaa yhtenä miehenä ja taistelkaa pyhien oikeuksienne puolesta. Tappakaa juutalaiset, missä ikinä he ovatkaan. Sitä haluaa jumala, historia ja uskontonne. Se palvelee kunniaanne, jumala on kanssanne."
Poimin tähän pari mielenkiintoista katkelmaa noista radiolähetyksistä, ensimmäisenä radiolähetys 7.7.1942 kello 20.15:
"Luotettavat lähteet Kairossa sanovat, että suuri määrä juutalaisia jotka asuvat Egyptissä, näiden joukossa puolalaisia, kreikkalaisia, armenialaisia ja vapaan Ranskan asukkaita, ovat saaneet haltuunsa revolvereita ja ammuksia. Jotkut Kairon juutalaiset ovat pyytäneet brittiviranomaisilta myös konetuliaseita asettaakseen ne talojensa katoille. Tämän aseidenjaon tarkoitus on auttaa egyptiläisiä vastaan viimeiseen asti kun brittien on pakko jättää Egypti. Erään listan mukaan aseiden jako koski joitakin tuhansia juutalaisia, jotka asuvat Egyptissä, sekä Kairossa asuvia ulkomaalaisia.
Huomioiden tämän barbaarisen brittien toiminnan pidämme parhaana että egyptiläiset nousevat yhtenä miehenä ja tappavat juutalaiset ennen kuin näille tulee mahdollisuus pettää egyptiläiset, ja jotta egyptiläinen kansakunta säilyy. Egyptiläisen velvollisuus on hävittää juutalaiset ja tuhota heidän omaisuutensa. Egypti ei voi koskaan unohtaa että juutalaiset ovat ajaneet Ison-Britannian imperialistista politiikkaa arabimaissa, ja että he ovat kaiken sen epäterveen lähde mitä idän maihin on tullut. Juutalaiset pyrkivät kaikkien arabimaiden herruuteen, mutta heidän tulevaisuutensa riippuu brittien voitosta. Siksi Iso-Britannia pyrkii varjelemaan heidän kohtaloaan, ja siksi he näitä myös aseistavat arabien tappamiseksi ja brittiläisen imperiumin pelastamiseksi.
Teidän täytyy tappaa juutalaiset, ennen kuin nämä avaavat tulen teitä kohti. Tappakaa juutalaiset jotka ovat riistäneet omaisuutenne ja jotka suunnittelevat iskua turvallisuuttanne kohtaan. Syyrian, Irakin ja Palestiinan arabit, mitä odotatte? Juutalaiset sunnittelevat häpäistä naisenne,surmata lapsenne ja hävittää teidät. Muslimiuskon mukaan on elämänne puolustaminen velvollisuus, jonka voi toteuttaa vain hävittämällä juutalaiset. Tämä on paras tilaisuutenne hävittää tuo saastainen rotu, joka ryöstää oikeutenne ja tuo maahanne tuhoa ja kurjuutta. Tappakaa juutalaiset, sytyttäkää heidän omaisuutensa tuleen, tuhotkaa heidän kauppansa, tuhotkaa nämä pirulliset brittiläisen imperialismin apurit. Teidän ainoa toivonne on tuhota juutalaiset ennen kuin nämä tuhoavat teidät."
Toisena katkelmana itsensä Jerusalemin suurmuftin, Haj Aminin kehoitus tappaa juutalaiset, julistus radiolähetyksessä 4.3.1944 kello 12.30:
"Kukaan ei olisi voinut uskoa että 140 miljoonasta amerikkalaisesta tulisi juutalaisten työrukkanen [--] Miten amerikkalaiset voisivat kehdata juutalaistaa Palestiinan kun arabit yhä elävät? [--] Amerikkalaisten pahat aikomukset arabeja kohtaan ovat nyt selvät, ja ei ole epäilystäkään siitä, että he pyrkivät juutalaisen imperiumin pystyttämiseen arabimaailmaan. Yli 400 miljoonaa arabia vastustaa tätä rikollista toimintaa [-] Arabit! Nouskaa yhtenä miehenä ja taistelkaa pyhien oikeuksienne puolesta. Tappakaa juutalaiset, missä ikinä he ovatkaan. Sitä haluaa jumala, historia ja uskontonne. Se palvelee kunniaanne, jumala on kanssanne."
torstai 22. huhtikuuta 2010
Juutalaisten surmaamiset sota-ajan oikeudessa
Yksi usein holokaustiin liittyvissä teksteissä siteerattu oikeusjuttu on ollut Max Täubnerin tuomio SS-oikeudessa. Oikeus tuomitsi Täubnerin juutalaisten surmaamisesta, koska tämä oli toiminut kurittomasti ja oikeus totesi, vaikkakin juutalaisten surmaaminen sen mukaan sinänsä oli oikeutettua ja heidät tuli tuhota, sen kuitenkin kuuluvan erityisille sitä tarkoitusta varten perustetuille yksiköille.
Täubnerin tapaus on yksi monista saksalaisissa oikeuksissa käsitellyistä juutalaisten surmaamista koskevista tapauksista. Lukuisat muutkin ovat paljon puhuvia perusteluissaan.
Ralf Koppitzin tapaus on yksi tällainen. Sonderführer Koppitz pidätettiin helmikuussa 1942 epäiltynä 18 vuotiaan juutalaisen ryöstömurhasta. Koppitz tuomittiin kolmen kuukauden pituiseen vankeuteen. Tuomiota voi pitää melkoisen kevyenä. Oikeuden pöytäkirjoista voimme lukea muun muassa, että "ampuessaan juutalaista hän ei katsonut toimineensa lainvastaisesi" ja että "hän ei ole kiistänyt ampumista koska katsoi tekevänsä isänmaallisen teon". Täubnerin tapaan siis myös Koppitz katsoi että juutalaisten surmaaminen kuului hyväksyttäviin ja isänmaallisiin tekoihin.
Toinen mielenkiintoinen tapaus on Todt-organisaatioon kuuluneen Johann Meissleinin oikeudenkäynti Proskurovissa kesällä 1942. Meissleinia syytettiin käskystä kahden sairaan juutalaisnaisen surmaamiseksi. Oikeuden mukaan syytetty sanoi todistajalle T. että ”tämän täytyy huolehtia että naiset menevät pois kadulta ja tehdä näille mitä haluaa”. Oikeus jatkoi, että ”syytettä yllytyksestä murhaan, joka on esitetty syytteessä, ei voida edellä esitetyn perusteella pitää perusteltuna [--] Juutalaisten ampumisen toimeenpano on kuitenkin yksinomaisesti poliisin ja SS.n tehtävä. OT:n jäsenet eivät ole millään tavoin valtuutettuja antamaan sellaisia käskyjä.” Meisslein tuomittiin valtuuksiensa ylittämisestä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Alwin Weisheitin tapaus on yksi erikoisimmista. Häntä syytettiin muun muassa Balabanovkan kylässä suoritetusta 75 juutalaisen taposta, joukossa naisia ja lapsia joista nuorimmat kaksi vuotiaita. Jo ennen jutun käsittelyä tuli ilmi mielenkiintoisia näkemyksiä. Otto Schweinsberger, kansallissosialisteihin ja SA:han kuulunut sotatuomari halusi päästä mukaan jutun käsittelyyn, ja esitti että tuomiota "ei tulisi antaa murhasta, vaan toimivallan ylityksestä, koska syytetyllä ei ollut oikeutta päättää siitä mitä juutalaisille tapahtui"
Tuomioistuin kuitenkin katsoi Weisheitin syylliseksi mm. tappoon, joskin löysi useita lieventäviä asianhaaroja. Tuomioistuimen mukaan ”syytetty ei ole toiminut murhanhimosta, vaan on toiminut siinä ajatuksessa, että juutalaiset täytyy eliminoida, jotta tulevaisuudessa estetään se vaara, että juutalaiset löytäisivät yhteyden lähistöllä oleviin partisaaneihin. Samoin ei ole olemassa myöskään muita alhaisia syitä syytetyn taholta. Hän ei ole myöskään syyllistynyt erityiseen julmuuteen, sillä senkaltaisissa joukkoampumisissa ei voida välttyä siltä että naiset ja lapset itkevät ja anovat armoa.”
Weisheitin juttu otettiin kuitenkin vielä ylemmän oikeusasteen käsiteltäväksi. Uudessa tuomiossa rangaistus koveni, mutta syytteeseen ei enää sisällytetty juutalaisten ampumista vaan mm. alaisen pahoinpitely, kolme raiskauksen yritystä ja julmuus eläimiä kohtaan.
Nämä muutamat esimerkit osoittavat että suhtautuminen ampumisiin, ilman valtuuksiakin tapahtuneisiin, oli yleensä hyvin lievä ja oikeudet olivat kiinnostuneita lähinnä niiden muista vaikutuksista, kuten vaikutuksista sotilaskuriin. "Harrastustoimintana" tapahtuneet juutalaissurmat kuvastavat myöskin sitä että juutalaisvastainen propaganda oli ainakin osaan joukoista iskostunut niin hyvin että nämä katsoivat juutalaisten olevan vapaata riistaa kaikille ja kaikkialla.
Täubnerin tapaus on yksi monista saksalaisissa oikeuksissa käsitellyistä juutalaisten surmaamista koskevista tapauksista. Lukuisat muutkin ovat paljon puhuvia perusteluissaan.
Ralf Koppitzin tapaus on yksi tällainen. Sonderführer Koppitz pidätettiin helmikuussa 1942 epäiltynä 18 vuotiaan juutalaisen ryöstömurhasta. Koppitz tuomittiin kolmen kuukauden pituiseen vankeuteen. Tuomiota voi pitää melkoisen kevyenä. Oikeuden pöytäkirjoista voimme lukea muun muassa, että "ampuessaan juutalaista hän ei katsonut toimineensa lainvastaisesi" ja että "hän ei ole kiistänyt ampumista koska katsoi tekevänsä isänmaallisen teon". Täubnerin tapaan siis myös Koppitz katsoi että juutalaisten surmaaminen kuului hyväksyttäviin ja isänmaallisiin tekoihin.
Toinen mielenkiintoinen tapaus on Todt-organisaatioon kuuluneen Johann Meissleinin oikeudenkäynti Proskurovissa kesällä 1942. Meissleinia syytettiin käskystä kahden sairaan juutalaisnaisen surmaamiseksi. Oikeuden mukaan syytetty sanoi todistajalle T. että ”tämän täytyy huolehtia että naiset menevät pois kadulta ja tehdä näille mitä haluaa”. Oikeus jatkoi, että ”syytettä yllytyksestä murhaan, joka on esitetty syytteessä, ei voida edellä esitetyn perusteella pitää perusteltuna [--] Juutalaisten ampumisen toimeenpano on kuitenkin yksinomaisesti poliisin ja SS.n tehtävä. OT:n jäsenet eivät ole millään tavoin valtuutettuja antamaan sellaisia käskyjä.” Meisslein tuomittiin valtuuksiensa ylittämisestä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Alwin Weisheitin tapaus on yksi erikoisimmista. Häntä syytettiin muun muassa Balabanovkan kylässä suoritetusta 75 juutalaisen taposta, joukossa naisia ja lapsia joista nuorimmat kaksi vuotiaita. Jo ennen jutun käsittelyä tuli ilmi mielenkiintoisia näkemyksiä. Otto Schweinsberger, kansallissosialisteihin ja SA:han kuulunut sotatuomari halusi päästä mukaan jutun käsittelyyn, ja esitti että tuomiota "ei tulisi antaa murhasta, vaan toimivallan ylityksestä, koska syytetyllä ei ollut oikeutta päättää siitä mitä juutalaisille tapahtui"
Tuomioistuin kuitenkin katsoi Weisheitin syylliseksi mm. tappoon, joskin löysi useita lieventäviä asianhaaroja. Tuomioistuimen mukaan ”syytetty ei ole toiminut murhanhimosta, vaan on toiminut siinä ajatuksessa, että juutalaiset täytyy eliminoida, jotta tulevaisuudessa estetään se vaara, että juutalaiset löytäisivät yhteyden lähistöllä oleviin partisaaneihin. Samoin ei ole olemassa myöskään muita alhaisia syitä syytetyn taholta. Hän ei ole myöskään syyllistynyt erityiseen julmuuteen, sillä senkaltaisissa joukkoampumisissa ei voida välttyä siltä että naiset ja lapset itkevät ja anovat armoa.”
Weisheitin juttu otettiin kuitenkin vielä ylemmän oikeusasteen käsiteltäväksi. Uudessa tuomiossa rangaistus koveni, mutta syytteeseen ei enää sisällytetty juutalaisten ampumista vaan mm. alaisen pahoinpitely, kolme raiskauksen yritystä ja julmuus eläimiä kohtaan.
Nämä muutamat esimerkit osoittavat että suhtautuminen ampumisiin, ilman valtuuksiakin tapahtuneisiin, oli yleensä hyvin lievä ja oikeudet olivat kiinnostuneita lähinnä niiden muista vaikutuksista, kuten vaikutuksista sotilaskuriin. "Harrastustoimintana" tapahtuneet juutalaissurmat kuvastavat myöskin sitä että juutalaisvastainen propaganda oli ainakin osaan joukoista iskostunut niin hyvin että nämä katsoivat juutalaisten olevan vapaata riistaa kaikille ja kaikkialla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
