Marijampole: joukkohauta

Niin sanottu Jägerin raportti kertoo Liettuan Marijampolesta seuraavaa:

"1.9.41 Mariampole 1763 Juden, 1812 Jüdinnen, 1404 Judenkinder, 109 Geisteskranke, 1 deutsche Staatsangehörige, die mit einem Juden verheiratet war, 1 Russin"

Eli siis 1763 juutalaismiestä, 1812 naista, 1404 juutalaislasta, 109 mielisairasta, 1 Saksan kansalainen joka oli naimisissa juutalaisen kanssa, 1 venäläinen.

Yhteensä 5090 henkeä.

Nämä surmatyön uhrit haudattiin Šešupė -joen mutkan (kartta, nro 10) tienoille.

Kaupungin historiaa tutkineen Joseph Rosinin mukaan elokuussa 1941 saksalaiset pakottivat nuoret juutalaismiehet kaivamaan laajoja kaivantoja joen lähistölle. Kuun lopulla juutalaiset määrättiin valmistautumaan gheton muodostamiseen ja käskettiin kokoontua joen lähistölle, jossa oli parakit valmiina operaatioon. Ensimmäinen syyskuuta Marijampolen juutalaiset surmattiin, yhdessä muiden sinne tuotujen kanssa, kaikkiaan 7000-8000 juutalaista ja noin 1000 muiden kansallisuuksien edustajaa. Kaikki haudattiin 8 kaivantoon, joista jokainen oli noin 70 metriä pitkä, 3 metriä leveä ja 2 metriä syvä. Joukkosurma alkoi kello 10 aamulla ja kesti iltapäivään kello neljään. Surmaajat olivat Rosinin mukaan pääasiassa liettualaisia.

Rosinin mukaan siis paikalle tuotiin muidenkin kylien ja kaupunkien juutalaisia. Jägerin raportissa mainittu uhrimäärä on Rosinin esittämää pienempi, joten siitä kenties puuttuu lähikylät. Rosinin tieto perustunee kuitenkin lähinnä silminnäkijätiedoille, joten se voi myös siksi heittää. Neuvostoliiton tutkimuskomissio päätyi syyskuussa 1944 lukuun 7700 teloituksiin osallistuneen liettualaispoliisi Herman Pavlaitisin tietojen perusteella.

Marijampolen juutalaisten kokoamisesta on myös joitakin valokuvia.

1996 päätettiin alue tutkia muistomerkin pystyttämistä varten. Ensimmäiset kaivaustulokset olivat negatiivia, ja uutisoinnissa kerrottiin ettei hautoja löytynyt. Paikka oli väärä. Kuten Roberto Mühlenkamp on selvittänyt, kaivauksia kuitenkin jatkettiin, ja joukkohautojen sijainti saatiin selville, se oli 100 metriä sivussa ensimmäisestä kaivauspaikasta. Arkeologien tarkoituksena oli selvittää vain hautojen alue, jotta sen päälle ei kaavoitettaisi tai rakennettaisi, joten uhrimäärää siinä ei selvitetty.

Tutkimus ei kuitenkaan selvittänyt hauta-aluetta täysin tarkkaan, sillä osa haudoista oli myös rakennusten alla, jäänteet olivat säilyneet betonin alla. Noiden neuvostoaikaisten rakennusten purkutöissä paljastui lisää jäänteitä ja myös sadevesi huuhtoi niitä lisää esille. Vuonna 2008 työt alueella keskeytettiin. Jäännösten säilömiseksi ne haudattiin niille sijoilleen ja päälle kaadettiin lisää maata.

Uutisia aiheesta:

Baltic Times 15.8.2008
Jewish Telegraphic Agency 15.8.2008

Tilastotietoja holokaustista

Hyvin usein näkee virheellisesti viitattavan tietoihin, joiden mukaan maailman juutalaisväestön määrä sodan jälkeen olisi niin suuri, että mitään holokaustia ei koskaan tapahtunutkaan. Tuolloin tavataan yleensä käyttää kahta eri lähdettä: American Jewish Yearbook, jota julkaisee American Jewish Committee, sekä World Almanac.

Virheelliset tiedot pohjautuvat siihen, että vielä heti tuoreeltaan ei sodanjälkeisen juutalaisväestön määrää ollut mahdollista tarkkaan arvioida ja useat julkaisut nojautuivat siten vanhentuneisiin tietoihin. Yearbookin ensimmäinen arvio sodanjälkeisestä tilanteesta löytyy vuonna 1947 julkaisusta kirjasta, josta ote alla.

"Estimates of the world Jewish population have been assembled
by the American Jewish Joint Distribution Committee (except for
the United States and Canada) and are probably the most authentic
available at the present time.1 The figures reveal that the total
Jewish population of the world has decreased by one-third, from
about 16,600,000 in 1939 to about 11,000,000 in 1946, as a result
of the annihilation by the Nazis of more than five and a half million
European Jews. In Europe only an estimated 3,642,000 remain of the total Jewish pre-war population of approximately 9,740,000."

World Almanac käytti vuosikirjan tietoja omiin arvioihinsa, ja vuoteen 1949 asti se käytti sotaa edeltävän ajan tietoja. Vuoden 1948 julkaisussa todetaan tämä selkeästi, kuten skannauksesta käy selville:



Saksalaisten omien arvioiden mukaan heidän ulottuvillaan oli jopa 11 miljoonaa juutalaista. Verrattuna juutalaisjärjestöjen lukuihin, he näyttivät yliarvioineen Neuvostoliiton alueella olevien juutalaisten määrän. Wannseen konferenssin protokollaan 20.1.1942 luvut kirjattiin seuraavasti:



Wannseen konferessin luvut ovat "väliaikatietoja", eli niissä on huomioitu siihen mennessä jo tapetut. Viron kohdalla voimme mm. havaita, että sen kerrotaan olevan vapaa juutalaisista. Samoin voimme havaita, että luvuissa on suuri ero Liettuan kohdalla. Tämä ero vastaa Einsatzkommando 3:n johtajan Kurt Jägerin 1.12.1941 raportoimia lukuja. Jägerin raportin mukaan juutalaisia oli Liettuassa jäljellä seuraavasti:

Ich kann heute feststellen, dass das Ziel, das Judenproblem für
Litauen zu lösen, vom EK. 3 erreicht worden ist. In Litauen gibt es
keine Juden mehr, ausser den Arbeitsjuden incl. ihrer Familien.

Das sind
in Schaulen ca. 4.500
in Kauen " 15.000
in Wilna " 15.000.

Ja suomeksi:

Voin tänään vahvistaa, että tavoite ratkaista juutalaisongelma Liettuassa on EK 3:n osalta saavutettu. Liettuassa ei ole enää juutalaisia, paitsi työjuutalaisia mukaanlukien heidän perheensä.

Tämä on
Šiauliaissa n. 4500
Kaunasissa " 15.000
Vilnassa " 15.000

Raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä:

http://www.holocaust-history.org/works/jaeger-report/htm/intro000.htm

Jägerin ilmoittama kokonaisluku surmatuista on 137,346. Toiseen, Einsatzgruppe A:n johtajan Stahleckerin eli Jägerin esimiehen laatimaan raporttiin liitetty havainnollistava "arkkukartta" kertoo Liettuassa surmatun 138.421 juutalaista:



World Almanacin vuodelle 1939 ilmoittama Liettuan juutalaisten määrä 155,125 vastaa siis melkoisen tarkkaan sitä, mihin saksalaisetkin olivat päätyneet omissa laskelmissaan. American Jewish Yearbook ilmoittaa sotaa edeltäväksi luvuksi Liettuassa 155,000, sodanjälkeiseksi 20,000.